Elän paineessa. Minua painaa koulu, työ, ihmissuhteet ja elämän vääryydet. Onneksi kaikista noista saan myös energiaa, jolla voi painaa vastaan. Vituttaa vaan välillä, kun huomaa että juoksee kaikkialle. Vaalin vapaa-aikaani viimeiseen pisaraan saakka ja siksi joudun juoksemaan töihin, kouluun tai välineeseen joka vie minut tuonne. Pitkän päivän jälkeen juoksen kotiin, jotta saisin mahdollisimman paljon vapaa-aikaa. Vituttaa.

Pitäisi osata painaa jarrua ja olla välittämättä, mutta se lienee mahdotonta. Jotta voisi tuntea itsensä arvokkaaksi edes jollain tavalla, on pyrittävä kehittymään koko ajan. Tätä kuvaa mummoni asettamat odotukset. Uutta todistusta näyttäessäni onnittelut jäi vähemmälle ja suurin huomio ja huoli suunnattiin siihen mitä seuraavaksi tekisin. Välietappi on välietappi, ei todellakaan mitään lopullista. Mummo halusi elinaikanaan todistaa mahdollisimman paljon saavutuksistani, se on ymmärrettävää.

Välietappeihin tottuminen tuntuu raskaalta, mutta niin tuntuu ajatus paikalleen jämähtämisestäkin.